vielä unisen tuhinasi.
Käteni etsiytyy käteesi
ja näyttää niin pieneltä
sinun isossa kourassasi.
Odotan, että sinäkin heräät.
Toivon, ettet karkaa viereltäni
herättyäsiäkään, vaan jäät tänne,
edes hetkeksi vielä kylkeeni, pötköttelemään yhdessä
saman peiton alle.
Sunnuntaiaamuna
ei ole kiire mihinkään.
Käännät kylkeäsi,
silitän selkääsi,
käteni kulkeutuu kyljellesi.
Päästät pienen tyytyväisen ynähdyksen
ja uninen tuhina jatkuu.
Olet taas valvonut yöllä kirjojesi parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti