lauantai 14. helmikuuta 2015

Hannu Mäkelä: Musta on meri

Luen parhaillaan Hannu Mäkelän runoteosta Musta on meri. Löysin sen akateemisen alennusmyynnistä viidellä eurolla. Runoista löytyy kuitenkin sellaisia helmiä kuin alla oleva esimerkki.
Sinua rakastan kuin merta,
sen valoa, sädehtivää vihreää, sinistä,
harmaata, ruskeankin sävyjä rannan lähellä,
jos iso aalto nostaa pohjasta sameaa hiekkaa.
Mutta ketä rakastaa myllertävä meri,
kun iskeytyy kaikella voimallaan laituriin,
syö pala palalta sen vankinta betonia
ja järjestää voimalla rannan kiviä niin,
ettei mikään taaskaan ole paikallaan.
Turha verrata, turha miettiä,
vaikka tajuanhan toki tämän:
mikä yhdeltä on pois, siirtyy muualle vain,
antaa jollekin toiselle mahdollisuuden
yrittää saada siitä kiinni.