Kevät illan säteet

Harmaan päivän iltana

aurinko pilkistää pilvien raoista.

Ennen painumistaan taivaanrannan taa

viimeisillä säteillään valaisten 

tämän ankean maiseman

antaen lupauksen keväästä.

Vielä aukeavat pienet nuppuset 

neilikassa täyteen kukoistukseensa.

Ehkä minäkin puhkean kukkaan kesäksi.

Voitto kuolemasta

Kevät ja luonto herää henkiin.

Uuden lapsen syntymä sukuun.

Elämä jatkuu myös maan päällä.

Ehkä myös taivaassa - 

se olisi niin hienoa,

jos se olisi totta.

Ehkä onkin, kuka tietää.

Saanhan uskoa siihen yhä,

edes välillä, vaikken ota kaikkea

Sanasta kirjaimellisesti totena.

Ehkä Jeesus vain pyörtyi, selitti joku.

Voi olla, en tiedä. Tai sitten oli

ylösnousemuksen ihme. 

Hieno mies oli joka tapauksessa,

Suuri eettinen opettaja.

Harmaan sävyjä

Pilvenharmaata, maidonvalkeaa. 

Näistä koostuu kevättalvinen taivas.

Taivaalla kiitää linnun musta siluetti, toinenkin. Kevätmuutto, pariutuminen?

Mustana piirtyy myös puun oksisto 

taivaan vaaleanharmautta vasten.

Kuin mustavalkoisesta kuvasta on

tämä kaisteleeni ulkomaailmaa tänään.

Mietin, mikä on oikein, mikä väärin? 

Mikä hyvää ja mikä pahaa? 

Hädänalaisten auttaminen, hyökkäyssota. Mustavalkoista. Välissä vain 

harmaan sävyjä.

Öinen uneton tuokio

Valosaaste värjää yötaivaan

harmaanliilaksi 

- kuin malvaa, mutta tummempi

- kuin ilta liukuisi aamuruskoon 

yöttömän yön tavoin huhtikuussa.

Tavallaan sopii näin pääsiäisen alla,

että taivaskin on violetti, kun uneton

katselee sängystään öistä taivasta.

Ikkunan takana myös sataa, 

sen kuulee ja näkee, kun

vettä pisaroi lasiin kotoisasti ropisten.