Metsän henki

Sammaleenvihreästä mättäiköstä
henkii humisevain honkain humu,
komeiden kuusteen kolske kiirii
maan ääriin asti.
Haistan metsän kostean touksun,
maan vihreän sävyt toistuvat puissa,
joiden lehvästön läpi valo siivilöityy.
Tule, kiivetään koivuun, rakennetaan maja.

Sade

Vesipisarat ropisevat ikkunaan,
sade soittaa sulosointujaan.
Päivä on puolessa,
pilvet peittävät taivasta.
Hiljaa harmaa huntu hälvenee
ja armon aurinko tulee esiin.

Harmaa aamu

Katselen ulos ikkunasta
marraskuisen aamun
utuisen harmaata sarastusta.
Oudosti pidän siitä, mitä näen.
On haikean kaunista,
vaikka aurinkoa ei näy.
Juon Earl Grey -teetä,
kuuntelen hiljaisuutta,
mietin menneitä.

Meri

Katson kaukaisuuteen,
silmissä siintää horisontti.
Aaltojen ylle kaartuu
taivaan suuri sini,
jota meri hiljaa heijastaa.
Rannalla on helppo haaveilla,
meren tyrskyissä täytyy
tunnustaa tosiasiat.

Talvi lapsen silmin

Vesipisarat ovat jäätyneet helmiksi
koivun oksille.
Maan peittää ohut kuurakerros,
joka loistaa timanttisena
aamuauringon säteistä.
Vesilätäköissä pinnalla kevyt riite,
joka rikkoutuu pienten jalkojen alla.
Muistatko yhä, miltä tuntui lapsena,
kun se räksähti rikki kenkäsi alla?
Muistatko yhä, kuinka silloin jo odotit
ensilunta ja suojasäätä,
jotta pääsisit rakentamaan lumilinnaa?

Lumienkeli I

Marraskuun pimeyteen
tuovat kaivattua valoa
ensilumesta heijastuvat
tuhannet tuikkivat tähdet.
Tehdään yhdessä enkeleitä,
tähytään taivaisiin tänään,
kun makaamme selällään
lumisessa maassa.
Kyllä se joulu sieltä tulee,
kunhan marraskuusta
selviää hengissä.
Ja selviää siitä, kunhan
muistaa hengittää
pakkasilmaa nenän kautta.
Ja nähdä tähdet taivaalla,
enkelit maahan langenneina.