lauantai 11. huhtikuuta 2015

Eepoksellinen kirjaimia

Elias etsiskelee eeposta.
Folklorea fiinimmäksi. För Finland! Fråga,
gå. Get going. Go, go, go!
Haastetteluja, haastavat
Itä-Suomessa itkuvirsiäkin.
Jaksaa, jaksaa, juostenkin
Karjalasta kotiin, kun kirjoittelet Kalevalan kansiin!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Aakkosia suomalaisille, bokstäver för finländare, Culture for Finns

Alussa oli sana. Agricola kirjoitti ylös. Aakkosilla aloitetaan. ABC-kirja syntyi Suomen Turussa. (Aleksis aloittaa sanataiteilun, mutta saa romaaninsa valmiiksi vasta, kun aakkoset on jo hallussa lapsillakin, ajattelee August Ahlqvist.) Början är bra. Bror du i Åbo? Behöver du mera bokstäver? Bibeln finns i vår bibliotek! Runeberg skriver ner berättelser. Culture? Cultivate, communicate, civilization, cities. Comments, please. No comments. Communists can at least complain! Canthin Minna ajaa tasa-arvoa. Camilla kannattaa työmiehen vaimona. Cecilia förstår inte. Cedrik skickar andra böcker. Do you understand? Darkness, despair. Let's dig deeper. Desibelit kaakkoon! Idässä kävi kato. Dementia iski. Äidit unohtivat D-vitamiinit ja D-kirjaimet. Mistä d-kirjaimet löydettiin? Det finns dementiker som lyssnar på radio. Där hör de svenska. Dee vai ree? Onko tässä mitään ideaa?

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hannu Mäkelä: Musta on meri

Luen parhaillaan Hannu Mäkelän runoteosta Musta on meri. Löysin sen akateemisen alennusmyynnistä viidellä eurolla. Runoista löytyy kuitenkin sellaisia helmiä kuin alla oleva esimerkki.
Sinua rakastan kuin merta,
sen valoa, sädehtivää vihreää, sinistä,
harmaata, ruskeankin sävyjä rannan lähellä,
jos iso aalto nostaa pohjasta sameaa hiekkaa.
Mutta ketä rakastaa myllertävä meri,
kun iskeytyy kaikella voimallaan laituriin,
syö pala palalta sen vankinta betonia
ja järjestää voimalla rannan kiviä niin,
ettei mikään taaskaan ole paikallaan.
Turha verrata, turha miettiä,
vaikka tajuanhan toki tämän:
mikä yhdeltä on pois, siirtyy muualle vain,
antaa jollekin toiselle mahdollisuuden
yrittää saada siitä kiinni.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Kesäpäivä meren rannalla.

Astuimme meren rantaan, käsi kädessä kuljimme pitkin santaa. Sinä olit villi ja vallaton, minä vanha ja vakaa. Tahdoit mennä uimaan, syöksyä päin aaltoja. Minä jäin rannalle katsomaan, kun pärskytit vetää kasvoillesi ja nauroit raikuen. Aurinko paistoi ja sen kirkkaus heijastui meren kimmeltävästä pinnasta. Mieleni valtasi syvä haikeus. Menneitä olivat nuoruuteni päivät, sinulla ne olivat yhä edessä. Huulet sinisinä kapusit takaisin rannalle uituasi kylliksesi. Käännyimme takaisin kohti mökkiä. Illalla voisi lämmittää saunan ja paistaa makkaraa nuotiolla. Elämän ehtoostakin voisi nauttia kuin pieni lapsi kesäpäivistä.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Synkkyys

Sukelsin suruun
murheen mereen
johon laskevat
kyynelvirrat
vuokseni vuodatetut
itsesäälin itkut.

Kietouduin suruun
sankkaan sumuun
koleaan melankoliaan
mielenmaisemaan
mustaksi maalattuun
kuin Raamattuun.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Näkymätön täti

Näkymätön täti asuu ullakolla. Vinttikomerossa piileskelee peiton alla aina, kun muita on kotosalla. Lehtikasojen ja kirjapinojen keskellä loikoilee ja ajankulukseen lukee tekstejä. Kun talo on tyhjä, hiipii näkymätön täti piilostaan. Näkymätön täti laittaa pöydälle unohtuneet astiat koneeseen, heittää roskat roskiin, pistää pyykkikoneen pyörimään ja ripustaa pyykit. Ihan hiljaa ja itsekseen. Silloin, kun kukaan ei ole häiritsemässä vaatimalla, arvostelemalla ajankäyttöä, kysymällä, miksi teet noin etkä näin, vasta nyt etkä jo silloin.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Laatikkoleikki

Neuvolan odotushuoneessa on leikkikaluja ja kolme lasta. Tyttö leikkii tuttua laatikkoleikkiä, jossa laatikkoon laitetaan kannessa olevista rei'istä eri muotoisia palikoita. Sovitetaan ja käännetään, kokeillaan, mistä reiästä tämä palikka mahtuu. Pienestä tytöstä tämä on hauskaa ja neuvolan tädeistä hyvä muotojen tunnistamista opettava leikki.

Poika tulee kuitenkin kertomaan tytölle, että tämä tytön leikkiminen on väärin. Palikathan menevät nimittäin ihan sekaisin tytön leikkiessä, kun samaan laatikkoon päätyvät keskenään erilaiset palikat. Tämä paikka ei ole tytön oma koti vaan neuvola eikä täällä saisi tuolla tavalla sotkea järjestystä. "Lopeta tuo tuollainen ja laita ne palikat takaisin sinne, mistä ne otit." Tyttö ei ole mielestää tehnyt mitään väärää vaan yrittää selittää, että tämä on tällainen leikki, jota nyt on tapana leikkiä näin, ja että hänelle sanottiin, että tässä odotellessa näillä leluilla voisi leikkiä.

Toinen poika liittyy keskusteluun ja kertoo tytölle hieman sovittelevampaan sävyyn, miten tätä leikkiä oikeasti kuuluu leikkiä: "Näitä laatikoita on täällä neuvolassa neljä ja palikoitakin on neljän mallisia. Siispä mä kerään tähän laatikkoon kaikki kuutiot ja sit Jaakko kerää tohon toiseen kaikki kolmion muotoisesta rei'iästä mahtuvat. Näin palikat pysyvät järjestyksessä eivätkä mene keskenään sekaisin. Sähän voisit kerätä tohon laatikkoon vaikka sellasia, jotka mahtuu tosta pyöreästä rei'iästä." "Niin juuri, työnjako, tehokkuus ja järjestys ovat tässä tärkeitä", nyökyttelee Jaakko vieressä.

Tyttö ymmärtää, että pojat ovat kehittäneet leikistä ihan oman versionsa ja päättää kokeilla sitä. Kaipa näillä laatikoilla tuollakin tavalla voisi leikkiä. "Mitäs mä sitten teen, jos mä otan vahingossa palikan, joka ei sovikaan just tohon reikään" hän kysyy. "Heität sen sit vaan takas tohon kasaan" selittää Mikko.

Kerättyään kymmenisen pyöreästä rei'ästä mahtuvaa palikkaa, tyttö alkaa kuitenkin kyllästyä. "Mä haluisin kerätä välillä jotain muuta", hän sanoo pojille ja kysyy, voisiko vaihtaa. Pojat pitävät kiinni tiukasti omista valinnoistaan. "Me oltiin täällä ensin ja siks meillä on oikeus valita, mitä me halutaan kerätä." Tyttö keksii, että neljännen mallisia palikoita ei vielä kerää kukaan. "Mä voisin kerätä noita, kun niitä ei vielä kukaan varannu." Pojat myöntyvät vastahakoisesti, mutta muistuttavat, että tytön pitää samalla ottaa uusi laatikko. "Muuten sä saat taas sotkettua erilaiset palikat sekaisin samaan laatikkoon."
 
Tyttö kerää kymmenisen suorakaiteen muotoisesta rei'iästä mahtuvaa palikkaa ja alkaa taas kyllästyä. Hän puuskahtaa: "Tää teidän versio tästä laatikkoleikistä on kyllä vähän tylsä verrattuna siihen, minkä mä oon oppinu kotona. Ekaks täs ei oo juuri yhtään vaihtelua ja tokaks tästä tulee ihan liian helppoakin." Pojat suuttuvat arvostelusta ja alkavat raivokkaasti puolustaa omaa versiotaan laatikkoleikistä. Miksi leikissä muka pitäisi olla jotain ylimääräistä vaihtelua ja haastetta. "Mehän ollaan ihan tarkotuksella yksinkertaistettu ja virtaviivaistettu tätä leikkimisprosessia, jotta se sujuisi nopeammin ja tehokkaammin."