Ne asuivat oikeasti maalla, ihan maatilalla.
Kymmenen kilsaa kouluun ja kauppaan.
Me kunnan keskustaajamassa, lähellä palveluita.
Kävelymatka lukioonkin, kirjastoon, pankkiin, kauppaan, kelalle, apteekkiin, terveysasemalle, neuvolaan, hammaslääkäriin, vaatekauppaan, kampaajalle yms.
Miten niin mekinkö maalta, miten niin mekö ymmärretään, miten serkut oikeasti tarvii sotä mopoa.
Kaupunkilaisserkkujen mielestä toki maalaisia,
kuten hekin pikkukaupunkilaisina
omaa pikkukaupunkiaan maailmanluokan metropoliksi kuvittelevien hesalaisten mielissä.
Nyt mekin asutaan kaupungissa, kolme neljästä.
Turku, Espoo, Seinäjoki.
Juuret muistetaan kuitenkin.
Tää on liminaalinen välitila,
kaksoisidentiteetti.
Ymmärrellään molempia.
Tiedetään hyvät ja huonot puolet.
Ruuhka ja meteli versus hiljaisuus ja luonnonrauha.
Toimivat lähipalvelut versus pitkät etäisyydet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti