Olen rikkonut pääsiäispaastoni
enkä ole edes juuri miettinyt muita heikkoja,
vaikka olen kyllä kuunnellut kantaaottavaa musiikkia.
Olen minä itkenytkin suruja satunnaisia,
lähinnä kipua ja kärsimystä omaani.
Miten masennuksessakin osaisi
kääntää katseen itsensä ulkopuolelle,
nähdä maailman murheet omiaan suurempina
ja toisaalta kokea kaiken sen kauniin,
joka tekee kärsimyksestäkin merkityksellisen.
Keltaiset narsissit kukkivat. On kevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti