Tiedemies kirjoitti blogissaan hiljattain ilmastonmuutoksesta ja ilmakehän kokoisen yhteismaan ongelmasta. Libertaari ratkaisu ongelmaan olisi kuulemma se, että jonkun pitäisi julistaa ilmakehä omakseen ja myydä siihen käyttöoikeuksia. Sosiaaliliberaalina pragmaatikkona aloin miettiä, kuka voisi olla se joku, jolle ihmiset olisivat valmiita antamaan ilmakehän omistusoikeuden ja jolla olisi kykyä ja resursseja valvoa ilmakehän käyttöä globaalisti. Varsinainen ongelma tässä taitaa olla se, ettei sellaista tahoa oikein ole. Lähimpänä voisi olla YK tai jokin muu kansainvälinen järjestö, jonka enemmistö tunnustaa ja hyväksyy.
Ilmakehä ei nykyisin kuuluu kenellekään, joten meillä kaikilla olisi yhtäläinen oikeus käyttää sitä. Siksi jokaisen pitäisi saada osansa niistä ilmakehän käyttöoikeuksista maksetuista korvauksista. Mitäpä jos siis kerättäisiin kansainväliseen rahastoon haittaveroa tai -maksua kaikesta sellaisesta saastuttamisesta, jota ei ole tarpeen tai mahdollista kokonaan kieltää? Jaettaisiin osa rahoista ihmisille maailmankansalaisen perustulona ja loput käytettäisiin yhdessä sovitulla tavalla ympäristön ja ihmiskunnan hyväksi.
Jotain sellaista; Siis raha kerätään ja jaetaan kansalaispalkkana, MUTTA, tässä on se ongelma että se kannustaa köyhiä maita panostamaan väestönkasvuun.
VastaaPoistaRaha pitäisi jakaa valtioiden kansalaisille, mutta valtiokohtaisesti niiden väkiluvun mukaan, ja väkiluku pitäisi laskea vaikkapa vuoden 2000 mukaan. Muuten syntyy kannustinvaikutus, joka kumoaa sen hyödyn.
Uusi yhteismaan ongelma tulisi siis tilalle. Väestönkasvuhan leikkaisi tuota perustuloa automaattisesti, kun se määräytyisi kaavalla perustulo=x% haittaveroista/väkiluku, mutta ongelmaksi muodostuisi se, että yksilö oma lisääntyminen vaikuttaisi tuohon yhtä vähän kuin yksilön omat energiansäästötoimet ilmastonmuutokseen. Näin olisi, vaikka otettaisiin mukaan tuo valtiokohtaisuus, jota itse pidän ongelmallisena siksi, että ihmiset päätyisivät kansalaisuuden perusteella eriarvoiseen asemaan. Tuohon väestönkasvuongelmaan ajattelin yhdeksi keinoksi sitä, että tuohon rahastoon kertyvillä varoilla toteutettaisiin nykyistä laajempia projekteja, joilla köyhien maiden ihmisille taattaisiin halutessaan mahdollisuus perhesuunnitteluun. Voi olla, ettei pelkkä ei-toivottujen raskauksien ennaltaehkäisy riittäisi, mutta siitä pitäisi aloittaa.
VastaaPoistaOma pointtini oli lähinnä se, että raha jaettaisiin valtiokohtaisesti lähinnä siksi, ettei valtiolle synny kannustimia alkaa tehtailla lisää kansalaisia. Köyhissä maissa myöskään kansalaispalkkaa ei saisi maksaa esimerkiksi lapsille, koska tämä kannustaisi lasten tehtailemiseen.
VastaaPoistaTätä voi pitää jotenkin tylynä mielipiteenä, mutta jos ajatellaan, että tuosta hiiliverosta tms muodostuisi vaikkapa 100 euron kansalaispalkka per nenä per kuukausi, niin se merkitsisi kaikista köyhimmille maille kansantulon tuplaantumista. Vähän vastaava tilanne tulisi, jos Suomessa maksettaisiin lapsilisää 2500 euroa kuussa.
Onko tuo 100 euroa/kk ihan hatusta vedetty, vai perustuuko se johonkin karkeaan arvioon? Yksi mahdollisuus olisi huomioida jotenkin eri maiden kustannustaso ja pyrkiä indeksikertoimien avulla sellaiseen summaan, joka kyseisessä maassa riittäisi perustoimeentuloon (=ruokaa ja katto pään päälle). Täyttä kansalaispalkkaa toki maksettaisiin vain aikuisille, lapsille voisi olla jokin pienempi lapsilisää vastaava korvaus.
VastaaPoistaSe oli ihan hatusta vedetty. En laskenut mitään. Teen sen nyt.
VastaaPoistaJoudun vähän vetelmään hattulukuja, koska en löytänyt oikein mitään selkeitä numeroita, mutta näyttäisi siltä, että stabilointiskenaario 500ppm:n tasolle vaatisi päästöjen jäädyttämistä suunnilleen 8 gigatonniin vuodessa, ja tonnin hinta voisi nousta noin $100 paikkeille. Tämä tarkoittaisi sanallasanoen sitä, tuo kansalaispalkka olisi kyllä satasen, mutta itseasiassa vuodessa.
Bensan hintaan tuon vaikutus olisi alle kymmenen senttiä litralta.
Tuo satanen vuodessa onkin sitten jo sen verran pieni summa, että perustuloa tuskin tarvitsisi suuremmin kustannusindeksileikata köyhimmissäkään maissa, kun absoluuttisen köyhyyden raja on dollari päivässä.
VastaaPoistaKyllä.
VastaaPoistaOma käsitykseni on, että jos tällainen stabiloinnin mahdollistava globaali järjestely, joko päästökaupan tai hiiliveron muodossa, saataisiin aikaan, länsimaiset tuntisivat sen pussissaan kyllä alati kasvavana hintana hiili-intensiiviselle kulutukselle, mutta alkuvaiheen vaikutus olisi paljon lievempi, ja dynaamisten vaikutusten (korvaava teknologia jne.) kompensoiva vaikutus tekisi siitä pikku hiljaa vähemmän tuskallista.
Rahan virtaaminen kehitysmaihin tällä mekanismilla olisi silti massiivinen apu niille, ja se olisi "reilu". Kirjoitan tästä oman merkintänsä.