Lapsettomuudesta

Autio keinu heiluu hiljaa tuulessa

Leikkipaikkamme on tyhjä taas eikä

Sisällä talossammekaan kuulu lasten

Iloiset leikinkiljahdukset puhumattakaan

Pienten jalkojen tepsutuksesta lattioilla.

Onneksi muilla on lapsiakin eikä tämä Elämä päätykään meidän jälkeemme, 

Ihmissuku ei sammunutkaan tähän, vaikka Meidänkin piti täyttää tämä maa Jälkikasvulla. Järki, kasvulla on rajansa, Väkiluku yhä nousuun, synnytystalkoot kutsuttu kokoon. Suomiko kuihtuu ja harmaahapsilta puuttuu lastenlapset? 

Ei kaikille tule lapsia, mutta joillekin useampia. Ja niin on hyvä, sanoi Herra. Tunnetasolla tuntuu kuitenkin niin kovin tyhjältä syli ja autiolta pihan leikkipaikka.

Kesäpäivä meren rannalla.

Astuimme meren rantaan, käsi kädessä kuljimme pitkin santaa. Sinä olit villi ja vallaton, minä vanha ja vakaa. Tahdoit mennä uimaan, syöksyä päin aaltoja. Minä jäin rannalle katsomaan, kun pärskytit vetää kasvoillesi ja nauroit raikuen. Aurinko paistoi ja sen kirkkaus heijastui meren kimmeltävästä pinnasta. Mieleni valtasi syvä haikeus. Menneitä olivat nuoruuteni päivät, sinulla ne olivat yhä edessä. Huulet sinisinä kapusit takaisin rannalle uituasi kylliksesi. Käännyimme takaisin kohti mökkiä. Illalla voisi lämmittää saunan ja paistaa makkaraa nuotiolla. Elämän ehtoostakin voisi nauttia kuin pieni lapsi kesäpäivistä.

Laatikkoleikki

Neuvolan odotushuoneessa on leikkikaluja ja kolme lasta. Tyttö leikkii tuttua laatikkoleikkiä, jossa laatikkoon laitetaan kannessa olevista rei'istä eri muotoisia palikoita. Sovitetaan ja käännetään, kokeillaan, mistä reiästä tämä palikka mahtuu. Pienestä tytöstä tämä on hauskaa ja neuvolan tädeistä hyvä muotojen tunnistamista opettava leikki.

Poika tulee kuitenkin kertomaan tytölle, että tämä tytön leikkiminen on väärin. Palikathan menevät nimittäin ihan sekaisin tytön leikkiessä, kun samaan laatikkoon päätyvät keskenään erilaiset palikat. Tämä paikka ei ole tytön oma koti vaan neuvola eikä täällä saisi tuolla tavalla sotkea järjestystä. "Lopeta tuo tuollainen ja laita ne palikat takaisin sinne, mistä ne otit." Tyttö ei ole mielestää tehnyt mitään väärää vaan yrittää selittää, että tämä on tällainen leikki, jota nyt on tapana leikkiä näin, ja että hänelle sanottiin, että tässä odotellessa näillä leluilla voisi leikkiä.

Toinen poika liittyy keskusteluun ja kertoo tytölle hieman sovittelevampaan sävyyn, miten tätä leikkiä oikeasti kuuluu leikkiä: "Näitä laatikoita on täällä neuvolassa neljä ja palikoitakin on neljän mallisia. Siispä mä kerään tähän laatikkoon kaikki kuutiot ja sit Jaakko kerää tohon toiseen kaikki kolmion muotoisesta rei'iästä mahtuvat. Näin palikat pysyvät järjestyksessä eivätkä mene keskenään sekaisin. Sähän voisit kerätä tohon laatikkoon vaikka sellasia, jotka mahtuu tosta pyöreästä rei'iästä." "Niin juuri, työnjako, tehokkuus ja järjestys ovat tässä tärkeitä", nyökyttelee Jaakko vieressä.

Tyttö ymmärtää, että pojat ovat kehittäneet leikistä ihan oman versionsa ja päättää kokeilla sitä. Kaipa näillä laatikoilla tuollakin tavalla voisi leikkiä. "Mitäs mä sitten teen, jos mä otan vahingossa palikan, joka ei sovikaan just tohon reikään" hän kysyy. "Heität sen sit vaan takas tohon kasaan" selittää Mikko.

Kerättyään kymmenisen pyöreästä rei'ästä mahtuvaa palikkaa, tyttö alkaa kuitenkin kyllästyä. "Mä haluisin kerätä välillä jotain muuta", hän sanoo pojille ja kysyy, voisiko vaihtaa. Pojat pitävät kiinni tiukasti omista valinnoistaan. "Me oltiin täällä ensin ja siks meillä on oikeus valita, mitä me halutaan kerätä." Tyttö keksii, että neljännen mallisia palikoita ei vielä kerää kukaan. "Mä voisin kerätä noita, kun niitä ei vielä kukaan varannu." Pojat myöntyvät vastahakoisesti, mutta muistuttavat, että tytön pitää samalla ottaa uusi laatikko. "Muuten sä saat taas sotkettua erilaiset palikat sekaisin samaan laatikkoon."
 
Tyttö kerää kymmenisen suorakaiteen muotoisesta rei'iästä mahtuvaa palikkaa ja alkaa taas kyllästyä. Hän puuskahtaa: "Tää teidän versio tästä laatikkoleikistä on kyllä vähän tylsä verrattuna siihen, minkä mä oon oppinu kotona. Ekaks täs ei oo juuri yhtään vaihtelua ja tokaks tästä tulee ihan liian helppoakin." Pojat suuttuvat arvostelusta ja alkavat raivokkaasti puolustaa omaa versiotaan laatikkoleikistä. Miksi leikissä muka pitäisi olla jotain ylimääräistä vaihtelua ja haastetta. "Mehän ollaan ihan tarkotuksella yksinkertaistettu ja virtaviivaistettu tätä leikkimisprosessia, jotta se sujuisi nopeammin ja tehokkaammin."

Uskontunnustus

Minä uskon kieleen,
merkitykseen ja mieleen,
joka on läsnä sanoissa
ja symboleissa, ääniaalloissa,
tahroissa paperilla,
pikseleissä ruudulla.

Minä uskon sanoilla luomiseen,
haaveiluun ja huomiseen,
toiveisiin ja tulevaisuuteen,
joka on läsnä unelmissa
ja unissa, kirjallisuudessa
ja mielikuvitusmaailmoissa.

Minä uskon maailmaan,
todellisuuteen tuntemattomaan,
jotta ymmärtäisin lasta,
koska se on mahdotonta.

Hoivaa, kasvatusta ja opetusta lapsille

Vaikka pääasiallinen vastuu lapsista ja heidän kasvatuksestaan on vanhemmilla, tulisi yhteiskunnan tarjota lapsille hoivaa, kasvatusta ja opetusta vanhempien ollessa töissä. Tässä kirjoituksessa esittelen oman ajatukseni siitä, miten tämä hoiva, kasvatus ja opetus tulisi järjestää. Mielestäni varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus tulisi tuoda lähemmäs toisiaan niin fyysisesti kuin hallinnollisestikin, jolloin siirtymä näiden välillä olisi lapsille mahdollisimman sujuva.

Alle kolmevuotiaille vaihtoehtoina olisi lapsen huoltajien valinnan mukaisesti joko kotihoito tai kodinomainen hoito pienryhmässä (perhepäivähoito neljän lapsen ryhmässä). Molempien valintojen tulisi olla perheille taloudellisesti aidosti mahdollisia.

Varhaiskasvatusta tarjottaisiin kaikille 3-5 vuotiaille 6-10 lapsen ryhmissä ilmaisena ja suositeltavana, mutta vapaaehtoisena pari tuntia päivässä. Esi-ja alkuopetusta järjestettäisiin pakollisena kaikille 6-8 vuotiaille 12-20 lapsen ryhmissä nelisen tuntia päivässä. Kaikilla lapsilla tulisi lisäksi olla mahdollisuus maksulliseen aamu- ja iltapäivähoitoon, jossa tarjottaisiin aamu- ja välipalat. Nämä kaikki tulisi järjestää mahdollisuuksien mukaan samassa rakennuksessa tai samassa pihapiirissä, jolloin lasten olisi helppoa ja turvallista siirtyä opetustuokion jälkeen iltapäivähoitoon.

Varhaiskasvatuksesta vastaisivat lastentarhanopettajat, esi- ja alkuopetuksesta siihen erikoistuneet lastentarhanopettajat (lastentarhanopettajan koulutuksen eli kasvatustieteiden kandidaatin päälle voisi suorittaa esi- ja alkuopetuksen maisteriopinnot) tai esi- ja alkuopetukseen suuntautuneet luokanopettajat, jotka hallitsisivat leikinomaiset opetusmenetelmät ja osaisivat tunnistaa oppimishäiriöitä ja -vaikeuksia varhaisessa vaiheessa. Aamu- ja iltapäivähoidossa työskentelevillä olisi perhepäivähoitajan, lähihoitajan, koulunkäyntiavustajan tai jokin vastaava koulutus ja osa heistä toimisi opettajan apuna opetustuokioiden aikana ja myös saattaisi lapset paikasta toiseen.

Varhaiskasvatus sekä esi- ja alkuopetus koostuisi ohjatuista liikunta- ja musiikkileikeistä, loruista, tarinoista, saduista, roolikeistä ja näytelmistä, askartelusta, piirtämisestä, opetuspeleistä, luonto- ja museoretkistä jne. Esi- ja alkuopetuksessa opeteltaisiin lisäksi luku-, kirjoitus- ja peruslaskutaitoa hieman koulumaisemmin, mutta muita erillisiä oppiaineita ei olisi. Toiseen kotimaiseen tai johonkin vieraiseen kieleen voitaisiin tutustua kielikylpymenetelmää hyödyntäen. Aamu- ja iltapäivähoidossa puolestaan olisi mahdollisuus valvottuun vapaaseen leikkiin/oleskeluun tai ohjattuun harrastustoimintaan ja läksyjen tekoonkin saisi tarvittaessa apua.

Tavoitteena sekä varhaiskasvatuksessa että esi- ja alkuopetuksessa olisi oppia ryhmässä toimimista ja erilaisuuden sietämistä sekä tutustua ihmiskunnan kulttuuriperintöön, ympäröivään yhteiskuntaan ja luontoon. Tärkeä tavoite molemmissa olisi myös tukea lapsen motorista ja kielellistä kehitystä sekä varmistaa koulunkäyntiin riittävän kielitaidon saavuttaminen opetuskielessä (joka voi olla sama tai eri kuin lapsen äidinkieli): varhaiskasvatuksessa painopisteenä olisi suullinen kielitaito, esi- ja alkuopetuksessa olisi lisäksi tarkoitus saavuttaa tarvittava kirjallinen kielitaito eli luku- ja kirjoitustaito. Oppimisvaikeuksista kärsiville olisi tarjolla sopivaa lisätukea ja -opetusta ja ne lapset, jotka silti eivät saavuttaisi koulunkäyntiin riittävää kielitaitoa esi- ja alkuopetuksen aikana syystä tai toisesta, ohjattaisiin vuodeksi (tai tarvittaessa pariksi) erilliseen lisäopetukseen ennen seuraavalle asteelle siirtymistä.