Pinkerin kehä laajenee

Lapsen usko

Taivaan isä, 

Joku tuolla ulkona. 

Mielikuvitusolentosi.

Kuule, Jumala tarkoittaa myös 

Ihmiskuntaa yhteisesti

Klassinen kristinuskon tulkinta.  

Eläimetkin jo mukaan

Laajeneva kehä sanoo Pinker

Panteisti vai Armon Vihreä?

Kivetkin jo kiinnostaa,

Nyt menee liian pitkälle

Ajatteli nuorisotyöntekijä

Ei noin saa isonen ajatella

Murkkukapinavaihe, lomakkeelle siis.

Siskoni ei siis ollutkaan ateisti, 

vaikka oli eronnut kirkosta

Ja minä yritin ymmärtää 

Tiedemiehenkin tapaa 

Puhua skeptismistään 

Ateismina. 

Ei sekään, 

Perheellinen ja järkitolkkuinen 

Mieshenkilö ole 

Ateisti 

Sen klassisessa merkityksessä,

Elämänkieltäjä. 

Jumalan toinen merkitys

Elämä itse. 

Masennuksessa voi olla hetkiä, jolloin Kaivataan jo taivaan kotiin 

Kuin sairas ihminen. 

Se ei ole sama asia kuin 

Ateismi sen klassisessa merkityksessä

Bright-liike ei tunnu kässäävän 

Kristinuskon peruspilareita 

Enempää kuin nuori Maria.

Tieteen puolesta elämääkö vastaan, 

Ehei vaan lapsellisia kirjaimellisesti ottavia,

Kreationisteja. 

Puhuvat toistensa ohi niin pahasti, 

McGrath ja Dawkings, että oksat pois. Jumalan merkityksiä on 

Ehkä muitakin kuin nuo kaksi, 

Mutta jo nuo kaksi 

Yhteenlaskeittuina on 

Niin suuri ja ihmeellinen voima, 

Että oksat pois.

Vaavi vai vanhus

Vähän sekä että

Siltä väliltä

Keski-ikäinen

Syysilta

Rannan puissa on vielä vihreät lehdet

Mutta näin syyskuun iltayössä

Piirtyessään vasten taivasta

Yötaivaan tummanpuhuvaa sinistä 

Tai tumman usvaliilan väristä 

Ne synkistyvät hiilenharmaiksi

Elleivät jopa korpinmustiksi

Aurinko on painunut mailleen

Ilta hämärtää yhä aiemmin

Syysilta saa mielen haikeaksikin

Saunan jälkeinen raukeus

Toisaalla vie rentoon onnenhetkeen

Hyväily, lämmin syleily, viipyvä ensisuudelma.

Ajankulua

Saadakseni ajankulua

Mietin ajan kulkua

Kuin joki virtaa uomassaan

Kohti merta

Lentävät muuttolinnut kohta

Kohti etelää

Syksy saa, ilta hämärtää

Huomenna taas sataa

Harmaantuu taivaskin

Ja hiuksenikin pikkuhiljaa

Keski-ikä kiihtyvällä vauhdilla

Vaihtuu vanhuuden vaivoihin

Itse kullakin joka vanhaksi

Saa elää kuitenkin

Sukua? Aatamin ja Eevan kautta vähintään

Oliko muka vain yksi esiäiti. Täytyihän niitä olla monta? Voi ollakin, apinoistakin huhutaan jo, mutta ennen alkuräjähdystähän koko universumi mahtui yhteen pisteeseen. Ja ennenkaikkea tätä kansainvaellusta on jatkunut jo niinkin pitkään, että lähes kaikki ovat muutenkin jo jotain sukua keskenään. Veljeskansoista puhutaan ja muslimit taas ovat serkkujamme, kuvainnollisesti puhuen myöskin. Joillekin Kyröölääsistä oikeastikin. 

Maailma on yhtäaikaa ihan pienen pieni ja suuren suuri lähes kuin avaruuden tähtiä on ihmiskunnan, aatamin ja eevan, jälkeläisiä, mutta tarvitseeko joskus vielä asuttaakin koko laaja avaruuskin, miettivät ehkä väestöräjähdyksestä huolissaan olevat. Jotkut keskiverrottaisivat mielellään joka iikalle tasan kaksi lasta sopivan ikäisenä. Opinnot loppuun ensin, vakituinen työpaikka ensin. Mitäs niille, joilla tulee hedelmällisen iän rajat vastaan ennenkuin on se väikkärikin kasasssa ja professuuri taskussa. 

Vaatimustaso nousee siis joillakin ehkä jo liikaakin, jotkut toisessa ääripäässä lisääntyy jo teini-iässä, eikä se ylipäätään aina ole pelkästään naisen oma valinta, synnyttääkö vaiko eikö. Olosuhteetkin vaikuttaa, terveisin se lapsia ehkä joskus vielä -pähkäilyissään kenties ihan liian pitkään vellonut, jonka elämä meni vähän mullinmallin siitäkin, kun oma ainutkertainen keskenmenotapaus paljastui mahdollisesti ainoaksi mahikseksi saada se oma lapsi. 

Aika ajoin olen kipuillutkin sen kanssa, että olen lapseton enkä siis jatka sukua ja täytä maata. Maapallolla vähintään elämä jatkuu jälkeeni kuitenkin. Se lohduttaa. Ehkä on joku muukin taivas. Sitä toivon ja lujasti luotan, että sinne pääsee täällä maan päällä kovin epätäydellisinäkin olleet, mahdollisesti (epä)täydelliset skeptikotkin. Varmaksi en lupaa, taivaan avaimet ei ole mulla. Ja se on taas niitä juttuja, jotka tarkottaa monta asiaa yhtä aikaa, utopistisesta tavoitetilasta lähtien.

Vaahteranlehtiä

Kohta tulee taas vaahteranlehtiä.

Oranssi matto kadulla on syksyn merkki.

Talvella ne maatuu ruskeaksi

mössöksi. 

Näin tulee uutta multaa.

Luonnon kultaa,

Joka paljastuu lumen alta

Maaliskuussa.

Puu kehittää uudet joka kevät

Niin kauan kuin oksissa henki pihisee.

Nimistä

Olipa kerran kakkkossiskokset Telma ja Tilta. Nämä olivat lempinimensä. Selmasta tuli lasten suussa Telma ja Matilda eli Tilda muuttui Tiltaksi. Nimistön tutkimusta, mistä tulee erisnimet. Paikan nimiäkin voi tutkia. Varissuo ja Pääskyvuori, lintuteemaa. Vaala on myös koillismaalla. Lauste on siitä eteenpäin. Sitten tulee Suomen Turun Skansen eli Skanssi. Tätä  kautta kulkee yksi bussilinja Varissuolta keskustaan.