Syysilta

Rannan puissa on vielä vihreät lehdet

Mutta näin syyskuun iltayössä

Piirtyessään vasten taivasta

Yötaivaan tummanpuhuvaa sinistä 

Tai tumman usvaliilan väristä 

Ne synkistyvät hiilenharmaiksi

Elleivät jopa korpinmustiksi

Aurinko on painunut mailleen

Ilta hämärtää yhä aiemmin

Syysilta saa mielen haikeaksikin

Saunan jälkeinen raukeus

Toisaalla vie rentoon onnenhetkeen

Hyväily, lämmin syleily, viipyvä ensisuudelma.

Ajankulua

Saadakseni ajankulua

Mietin ajan kulkua

Kuin joki virtaa uomassaan

Kohti merta

Lentävät muuttolinnut kohta

Kohti etelää

Syksy saa, ilta hämärtää

Huomenna taas sataa

Harmaantuu taivaskin

Ja hiuksenikin pikkuhiljaa

Keski-ikä kiihtyvällä vauhdilla

Vaihtuu vanhuuden vaivoihin

Itse kullakin joka vanhaksi

Saa elää kuitenkin

Sukua? Aatamin ja Eevan kautta vähintään

Oliko muka vain yksi esiäiti. Täytyihän niitä olla monta? Voi ollakin, apinoistakin huhutaan jo, mutta ennen alkuräjähdystähän koko universumi mahtui yhteen pisteeseen. Ja ennenkaikkea tätä kansainvaellusta on jatkunut jo niinkin pitkään, että lähes kaikki ovat muutenkin jo jotain sukua keskenään. Veljeskansoista puhutaan ja muslimit taas ovat serkkujamme, kuvainnollisesti puhuen myöskin. Joillekin Kyröölääsistä oikeastikin. 

Maailma on yhtäaikaa ihan pienen pieni ja suuren suuri lähes kuin avaruuden tähtiä on ihmiskunnan, aatamin ja eevan, jälkeläisiä, mutta tarvitseeko joskus vielä asuttaakin koko laaja avaruuskin, miettivät ehkä väestöräjähdyksestä huolissaan olevat. Jotkut keskiverrottaisivat mielellään joka iikalle tasan kaksi lasta sopivan ikäisenä. Opinnot loppuun ensin, vakituinen työpaikka ensin. Mitäs niille, joilla tulee hedelmällisen iän rajat vastaan ennenkuin on se väikkärikin kasasssa ja professuuri taskussa. 

Vaatimustaso nousee siis joillakin ehkä jo liikaakin, jotkut toisessa ääripäässä lisääntyy jo teini-iässä, eikä se ylipäätään aina ole pelkästään naisen oma valinta, synnyttääkö vaiko eikö. Olosuhteetkin vaikuttaa, terveisin se lapsia ehkä joskus vielä -pähkäilyissään kenties ihan liian pitkään vellonut, jonka elämä meni vähän mullinmallin siitäkin, kun oma ainutkertainen keskenmenotapaus paljastui mahdollisesti ainoaksi mahikseksi saada se oma lapsi. 

Aika ajoin olen kipuillutkin sen kanssa, että olen lapseton enkä siis jatka sukua ja täytä maata. Maapallolla vähintään elämä jatkuu jälkeeni kuitenkin. Se lohduttaa. Ehkä on joku muukin taivas. Sitä toivon ja lujasti luotan, että sinne pääsee täällä maan päällä kovin epätäydellisinäkin olleet, mahdollisesti (epä)täydelliset skeptikotkin. Varmaksi en lupaa, taivaan avaimet ei ole mulla. Ja se on taas niitä juttuja, jotka tarkottaa monta asiaa yhtä aikaa, utopistisesta tavoitetilasta lähtien.

Vaahteranlehtiä

Kohta tulee taas vaahteranlehtiä.

Oranssi matto kadulla on syksyn merkki.

Talvella ne maatuu ruskeaksi

mössöksi. 

Näin tulee uutta multaa.

Luonnon kultaa,

Joka paljastuu lumen alta

Maaliskuussa.

Puu kehittää uudet joka kevät

Niin kauan kuin oksissa henki pihisee.

Nimistä

Olipa kerran kakkkossiskokset Telma ja Tilta. Nämä olivat lempinimensä. Selmasta tuli lasten suussa Telma ja Matilda eli Tilda muuttui Tiltaksi. Nimistön tutkimusta, mistä tulee erisnimet. Paikan nimiäkin voi tutkia. Varissuo ja Pääskyvuori, lintuteemaa. Vaala on myös koillismaalla. Lauste on siitä eteenpäin. Sitten tulee Suomen Turun Skansen eli Skanssi. Tätä  kautta kulkee yksi bussilinja Varissuolta keskustaan.

Kissasiskokset

Olipa kerran kissasiskot Telma ja Tilta. Telma norkoili keittiössä odottelen, että ruokaa mystisesti ilmaantuu. Tilta tuli keittiöön ja pyysi rohkeasti äännellen ruokaa meillekin. Molemmissa on erilaisuutta, vaikka ne ovat sisaruksia. Tilta kiukuttelee, kun joutuu nyt heti jakamaan pelkän norkoilijan kanssa. Jätän puolet kumminkin. Teuto on outo ja yrittää sovitella, molemmille riittävästi on, oma lautanen kummallekin. 

Keittiöpsykologiaa

Mikä sua vaivaa nyt

Tänään oot jotenkin vaisumpi

Kuin yleensä

Yksinäisyys, kukaan ei juttele mulle

No enkös mä just

No ei sua lasketa

Kun et sano juuri mitään

Mikä mua vaivaa, kun en juttele

Mun päässä kuuluu liikaa ääniä

Vaikka ihmiset mulle vaan juttelee

Ärsyketulva saa käpertymään

Itseensä ja vetäytymään kontaktista

Siksi ihmiset tulee mun uniin

Päivät enimmäkseen pötkötellen

Ei saanut oikein aikaiseksi muuta 

Mikäs siinä, eläkkeellä kun ollaan 

Sekä masistapaus että skitso-idi(ootti)