Koulun uskonnonopetus on ollut kiistelty aihe etenkin viime aikoina. Jotkut ateistit ovat olleet huolissaan siitä, että lapset joutuvat aivopesun uhreiksi tai vähintäänkin voivat altistua uskontojen haitalliselle vaikutukselle koulun uskonnon opetuksessa ja toivoneet uskonnon opetuksen poistamista opetussuunnitelmista kokonaan. Uskonnot ovat kuitenkin tärkeä osa ihmiskunnan kulttuuriperintöä ja niiden opettamisen jättäminen pelkästään uskontokuntien omalle vastuulle pelätään suosivan äärisuuntauksia maltillisten kustannuksella. Eri uskontojen tuntemisen avulla voisimme myös paremmin ymmärtää toisiamme ja koko ympäröivää monikulttuuristuvaa yhteiskuntaa.
Oman uskonnon opetuksen järjestämisen hankaluus sellaiseissa tilanteissa, kun koulussa on useiden eri uskontoryhmien edustajia, on myös noussut esille. Yhtenä ratkaisuna tähän ongelmaan on esitetty kaikille yhteistä uskontotietoa. Jyrki Kasvi otti puheessaan Oman uskon opetuksesta uskontojen vuoropuheluun esille uskonnon opetuksen uudistamisen. Olen pitkälti samaa mieltä tästä kohdasta: "Erottelemisen asemesta meidän tulisi saattaa nämä lapset yhteen, oppimaan toisiltaan ja toisistaan. Ymmärtämään, että eri uskonnoilla on paljon enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä."
Omassa mallissani eri uskontoja käsiteltäisiin varhaiskasvatuksesta alkaen ihmiskunnan kulttuuriperinnön osana siten, että lapset tutustuisivat niin oman uskontonsa kuin muiden uskontojenkin juhlapyhiin, perinteisiin ja uskomuksiin kertomusten, musiikin, näytelmien, vierailijoiden jne kautta. Vähän vanhemmilla koululaisilla painopiste olisi etiikan ja moraalin pohtimisessa eri uskontojen näkökulmasta. Mitään uskontoa ei opettaisi varmana totuutena, mutta niiden erilaisia uskomuksia ja perinteitä kunnioitettaisiin niin kauan, kun ne eivät ole ristiriidassa lainsäädännön kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti