Pinkerin kehä laajenee

Lapsen usko

Taivaan isä, 

Joku tuolla ulkona. 

Mielikuvitusolentosi.

Kuule, Jumala tarkoittaa myös 

Ihmiskuntaa yhteisesti

Klassinen kristinuskon tulkinta.  

Eläimetkin jo mukaan

Laajeneva kehä sanoo Pinker

Panteisti vai Armon Vihreä?

Kivetkin jo kiinnostaa,

Nyt menee liian pitkälle

Ajatteli nuorisotyöntekijä

Ei noin saa isonen ajatella

Murkkukapinavaihe, lomakkeelle siis.

Siskoni ei siis ollutkaan ateisti, 

vaikka oli eronnut kirkosta

Ja minä yritin ymmärtää 

Tiedemiehenkin tapaa 

Puhua skeptismistään 

Ateismina. 

Ei sekään, 

Perheellinen ja järkitolkkuinen 

Mieshenkilö ole 

Ateisti 

Sen klassisessa merkityksessä,

Elämänkieltäjä. 

Jumalan toinen merkitys

Elämä itse. 

Masennuksessa voi olla hetkiä, jolloin Kaivataan jo taivaan kotiin 

Kuin sairas ihminen. 

Se ei ole sama asia kuin 

Ateismi sen klassisessa merkityksessä

Bright-liike ei tunnu kässäävän 

Kristinuskon peruspilareita 

Enempää kuin nuori Maria.

Tieteen puolesta elämääkö vastaan, 

Ehei vaan lapsellisia kirjaimellisesti ottavia,

Kreationisteja. 

Puhuvat toistensa ohi niin pahasti, 

McGrath ja Dawkings, että oksat pois. Jumalan merkityksiä on 

Ehkä muitakin kuin nuo kaksi, 

Mutta jo nuo kaksi 

Yhteenlaskeittuina on 

Niin suuri ja ihmeellinen voima, 

Että oksat pois.

Vaavi vai vanhus

Vähän sekä että

Siltä väliltä

Keski-ikäinen

Syysilta

Rannan puissa on vielä vihreät lehdet

Mutta näin syyskuun iltayössä

Piirtyessään vasten taivasta

Yötaivaan tummanpuhuvaa sinistä 

Tai tumman usvaliilan väristä 

Ne synkistyvät hiilenharmaiksi

Elleivät jopa korpinmustiksi

Aurinko on painunut mailleen

Ilta hämärtää yhä aiemmin

Syysilta saa mielen haikeaksikin

Saunan jälkeinen raukeus

Toisaalla vie rentoon onnenhetkeen

Hyväily, lämmin syleily, viipyvä ensisuudelma.

Ajankulua

Saadakseni ajankulua

Mietin ajan kulkua

Kuin joki virtaa uomassaan

Kohti merta

Lentävät muuttolinnut kohta

Kohti etelää

Syksy saa, ilta hämärtää

Huomenna taas sataa

Harmaantuu taivaskin

Ja hiuksenikin pikkuhiljaa

Keski-ikä kiihtyvällä vauhdilla

Vaihtuu vanhuuden vaivoihin

Itse kullakin joka vanhaksi

Saa elää kuitenkin

Sukua? Aatamin ja Eevan kautta vähintään

Oliko muka vain yksi esiäiti. Täytyihän niitä olla monta? Voi ollakin, apinoistakin huhutaan jo, mutta ennen alkuräjähdystähän koko universumi mahtui yhteen pisteeseen. Ja ennenkaikkea tätä kansainvaellusta on jatkunut jo niinkin pitkään, että lähes kaikki ovat muutenkin jo jotain sukua keskenään. Veljeskansoista puhutaan ja muslimit taas ovat serkkujamme, kuvainnollisesti puhuen myöskin. Joillekin Kyröölääsistä oikeastikin. 

Maailma on yhtäaikaa ihan pienen pieni ja suuren suuri lähes kuin avaruuden tähtiä on ihmiskunnan, aatamin ja eevan, jälkeläisiä, mutta tarvitseeko joskus vielä asuttaakin koko laaja avaruuskin, miettivät ehkä väestöräjähdyksestä huolissaan olevat. Jotkut keskiverrottaisivat mielellään joka iikalle tasan kaksi lasta sopivan ikäisenä. Opinnot loppuun ensin, vakituinen työpaikka ensin. Mitäs niille, joilla tulee hedelmällisen iän rajat vastaan ennenkuin on se väikkärikin kasasssa ja professuuri taskussa. 

Vaatimustaso nousee siis joillakin ehkä jo liikaakin, jotkut toisessa ääripäässä lisääntyy jo teini-iässä, eikä se ylipäätään aina ole pelkästään naisen oma valinta, synnyttääkö vaiko eikö. Olosuhteetkin vaikuttaa, terveisin se lapsia ehkä joskus vielä -pähkäilyissään kenties ihan liian pitkään vellonut, jonka elämä meni vähän mullinmallin siitäkin, kun oma ainutkertainen keskenmenotapaus paljastui mahdollisesti ainoaksi mahikseksi saada se oma lapsi. 

Aika ajoin olen kipuillutkin sen kanssa, että olen lapseton enkä siis jatka sukua ja täytä maata. Maapallolla vähintään elämä jatkuu jälkeeni kuitenkin. Se lohduttaa. Ehkä on joku muukin taivas. Sitä toivon ja lujasti luotan, että sinne pääsee täällä maan päällä kovin epätäydellisinäkin olleet, mahdollisesti (epä)täydelliset skeptikotkin. Varmaksi en lupaa, taivaan avaimet ei ole mulla. Ja se on taas niitä juttuja, jotka tarkottaa monta asiaa yhtä aikaa, utopistisesta tavoitetilasta lähtien.

Vaahteranlehtiä

Kohta tulee taas vaahteranlehtiä.

Oranssi matto kadulla on syksyn merkki.

Talvella ne maatuu ruskeaksi

mössöksi. 

Näin tulee uutta multaa.

Luonnon kultaa,

Joka paljastuu lumen alta

Maaliskuussa.

Puu kehittää uudet joka kevät

Niin kauan kuin oksissa henki pihisee.

Nimistä

Olipa kerran kakkkossiskokset Telma ja Tilta. Nämä olivat lempinimensä. Selmasta tuli lasten suussa Telma ja Matilda eli Tilda muuttui Tiltaksi. Nimistön tutkimusta, mistä tulee erisnimet. Paikan nimiäkin voi tutkia. Varissuo ja Pääskyvuori, lintuteemaa. Vaala on myös koillismaalla. Lauste on siitä eteenpäin. Sitten tulee Suomen Turun Skansen eli Skanssi. Tätä  kautta kulkee yksi bussilinja Varissuolta keskustaan.

Kissasiskokset

Olipa kerran kissasiskot Telma ja Tilta. Telma norkoili keittiössä odottelen, että ruokaa mystisesti ilmaantuu. Tilta tuli keittiöön ja pyysi rohkeasti äännellen ruokaa meillekin. Molemmissa on erilaisuutta, vaikka ne ovat sisaruksia. Tilta kiukuttelee, kun joutuu nyt heti jakamaan pelkän norkoilijan kanssa. Jätän puolet kumminkin. Teuto on outo ja yrittää sovitella, molemmille riittävästi on, oma lautanen kummallekin. 

Keittiöpsykologiaa

Mikä sua vaivaa nyt

Tänään oot jotenkin vaisumpi

Kuin yleensä

Yksinäisyys, kukaan ei juttele mulle

No enkös mä just

No ei sua lasketa

Kun et sano juuri mitään

Mikä mua vaivaa, kun en juttele

Mun päässä kuuluu liikaa ääniä

Vaikka ihmiset mulle vaan juttelee

Ärsyketulva saa käpertymään

Itseensä ja vetäytymään kontaktista

Siksi ihmiset tulee mun uniin

Päivät enimmäkseen pötkötellen

Ei saanut oikein aikaiseksi muuta 

Mikäs siinä, eläkkeellä kun ollaan 

Sekä masistapaus että skitso-idi(ootti)

Sukupuolten sota

Tytöt vastaan pojat

Kukkulan kuningasta

Tytöt on aluksi ylhäällä

Nyt tytön voittaa tän

Innostun liikaakin

Minähän en alas tule

Pelottaakin kaatua 

Näillä korkokenkänilkkureilla, 

jos kiskaistaan alas.

Miksi Jumala sanoo Älä pelkää

Pelosta lähtee niin moni paha teko

Niin tämäkin jalalle polkaisu

Pelon maantiede

Naiset pelkää miesten raiskaavan

Täytyykö potkaista pimeässä seuraavaa

Miestä munille siltä varalta, että

Se on ehkä puskaraiskaaja

Kuljetaan sydän pamppaillen

Kunnes se menee ohi vaan – yleensä 

Palkkakuopassa on naisvaltainen ala

Jos toinenkin, kotityönjako ei mene tasan

Vähän on feministin vikaa,

Jos se nyt on mikään vika

Sukupuolipetturina ymmärrän kuitenkin

Nykyään välillä myös syrjäytyneitä poikia

Jotka mokasivat seurusteluyrityksetkin

Saivat nenilleen kavereiltakin, entinen

Jengin kingi ostarilla voi olla onneton

Totuutta kohti

Muistot ovat joskus

Se, mistä tarina tulee

Etäännyttäminen

Yksityiskohtien keksiminen

Aukkojen tilalle

Se erottaa romaanin

Elämänkerrasta

Joskus on luettu

Uutisia, toisia kirjoja

Ei tartte plagioida

Mutta voi inspistää nyt

En minä ollu tuollainen

No et niin, mutta joku muu voisi

Temperamenttinen

Rauhallinen, tyyni viilipytty

Vai kiivas, kiukkuinen

Molemmilla on tempperamenttia

Vaikka muille jakaa

Samanlainen, mutta erilainen

Järkevä vai hätähousu

Kuka tahansa voisi panikoida

Hidas tai nopea

Tavoitteena täydellinen tehokkuus

Vain nopeimmille riittää työpaikkoja

Meneekö se ihan näinkään?

Pendolinolla pääsee, mutta

Linja-autossa on tunnelmaa

Ja hevoskärryillä ajelutetaan hääpareja

Ja turisteja yhä edelleen 

 

Kiintymyssuhdeteoria

Kerronko itsestäni pelkästään

 vai välillä ihan liikaakin muista

 ja yleisellä tasolla, 

kaikki on ihan ihmisiä vaan, 

mutta ei ole hauskaa tulla verratuksi 

Göebbelsiin kesken kasvatustieteen luennon.

Terveesti kiintyneillä edessä 

Loistava tulevaisuus.

Epävarmoja voi auttaa rakastava ope,

mutta torjutut on jo toivottomia tapauksia 

– tulevia rikollisia tai hulluja. 

Teorian mukaan. 

Miksi näin ja mitä on torjuminen?

Tämä täytyy selvittää

Menemällä kasvatuspsykologian luennolle,

Ajatteli äitini.

Lsstenlasten kanssa en enää mokaa.

Isovanhemmat ovat myös korjaajia, 

sanoi Maria.

Terveisin se epävarma, 

jolle tuli kuitenkin mt-ongelmaa. 

Epävarma ei ole diagnoosi, 

se on selitys.

Läheisyyden kaipuusta

Olipa kerran tyttö ja poika

Poika halusi kertapanon

Särki tytön sydämen

Väärin tehty, muttei rikollista,

Jos tyttö luuli saavansa sormuksen,

Ja pettyi, niiin kosto voi olla hirmuinen

Poliisi ei välttämättä usko,

Mutta muut tytöt ja osa pojista

Ottaa tosissaan

Raiskareita kuitenkin oikeesti on

Osa ei heti usko onneaan

Toiset ei heti selvääkään kieltoa

Jokainen aikuinen nainen on kokenut

Seksuaalista ahdisteiua vähintään

Yrityksen verran, jotkut jo tyttölapsina oli kiinnostuneita siitä seksistä

Kannattaa odottaa sitä oikeaa kumminkin

Muttei se maailman pahin synti ole,

Se esiaviollinen seksi

Rivot puheet ja rivot teot ei aina korreloi

Minä vai joku muu

Joskus runoilija

Kertoo itsestään

Paljastaa sisimpänsä

Antaa alttiiksi kritiikille

Syvimmät pelkonsa

Välillä teksti on lainaa

Tai lahjaksi saatua

Tai muuten vain kertoo

Muista ihmisistä kokonaan

Lukija voi lukea itsensä tekstiin

Mutta aina ei alunperin

Ollut kyse vain Panusta ja musta

Tai sinusta, hyvä lukija

Kaikki täällä ei ole

Pikkulasten kuullen 

Ääneen luettavaksi

Mutta pienet kuuntelee

Usein aikuisten juttuja

Telkkarissa leffa Hitleristä

Vanhemmat katsoo ja pieni

Hiipii hipihijaa tv-huoneeseen

Täältä kuuluu ääntä

Enkä mä saa nyt unta

Ehkä pieni voi nähdä

Painajaisia myös niistä antikristuksista

Jotka kulkivat maan päällä

Oikeastikin aikanaan

Sodan kauhuista uutisissa

On hyvä keskustella lasten kanssa

Ja oppilaiden, opiskelijoiden

Pelkotiloja käsitelläkin

Eikä vain kääriä lastaan pumpuliin

Se on pelkkää satua, ei oikeastaan

Tai sitten nimenomaan niin

Mutta karmealla tarinalla on opetus

Josta voi olla joskus samaakin mieltä

Pahoja ihmisiä on, ehkä muuallakin

Kuin telkkarissa käsikirjoitettuina

Ja itse kussakin huonot puolensa

Joku täällä sekoilee taas, juoruileekin

Puhuu luulojaan totena ja tyypit luulee

Aivan juuri niin, yllättävän moni joskus

Mitäköhän juuri luin, eikö se kadukaan

Toki, on rankkaa huomata jälleen 

Ettei ole itsekään yhtään sen parempi Ihminen kuin ne, jotka välillä ärsyttää

Ilmestyskirja.Nyt.

Maailmanloppu. Tämä ei ole lapsille

Sopivaa, sanoi äitini, kun yritin lukea

Raamatusta Ilmestyskirjaa. Pelottavaa.

Pysytään vaan Uskollisissa Ystävissä.

Punakantinen oli vanhempikin kirjasarja.

Meillä oli nekin. Paikoin pelottavaa tekstiä.

Meni yöunet. Hae äiti apuun, jos pelottaa.

Tuntematon sotilas huutaa kauhuissaan

Äitiä ja Jumalaa. Rukoillaan yhdessä yksin rauhaa. Juoksuhaudoissa ei ole Ateisteja, sanotaan. 

Vahvistamaton väite, sanoo Tiedemies. 

On edelleen Fiksu Skeptikko, ole hyvä, uusi suomenkielinen termi tässä. 

Päättyykö elämämme täällä maapallolla joskus? Ehkä. 

Mutta energiamme ei häviä, vaan muuttaa

Muotoaan. 

Netin muisti/o on ikuinen. Ihminen on vastuussa sanoistaan, toisten pahasta mielestä, vaikka kyseessä olisi sitaatti. Vanhat tarinat kantavat painolastia menneistä kaunoista, kauhuista, opettavat meille nykypäivästä, katsovat tulevaankin.

Kaikki eivät pelkää Maailmanloppua. 

Ovat lukeneet Evankeliumin ennen Ilmestyskirjaa. Löytäneet uskon ja 

toivottavasti rakkauden. 

Lämmöllä muistaen, töpeksiväinen. 

Anna armoa. Kadun ja pahoittelen, sekin, mutta anteeksi saavat ainakin ne, jotka leppyvät itsekin. Tämä viesti on tärkein oppi Raamatusta. Rakkaus armahtaa, pitää huolta myös, toki sitäkin. 

Älä hylkää, pyytää yksinäinen vanhus. Päivi puhuu, mitä puhuu, mutta ainakin pitää seuraa, myös masentuneille. Tarjoaa joillekin myös konkreettista apua arkeen. Päivitkin töpeksivät, ovat epätäydellisiä. Me kaikki ollaan ennenkuin kuollaan pois, 

Liihotetaan energiaryöppyinä taivaan tuuliin. 

Kuolleista ei puhuta pahaa. 

Muututaan täydellisiksi enkeleiksi siis silloin.

Aamu usvassa

Aloitan päiväni sumussa.

Tämänkin aamun usvassa oli

jotain kaunistakin, vaikka

Selkeyttäkin arvostetaan.

Loogisesti kulkevaa ajatuksenjuoksua

Ajan virran sijasta kohti

Pendolinoa vai myyttikärryjä,

Joilla matkataan kiemuraisia polkuja

Kohti Totta, Hyvää, Kaunista, Pyhää.

Aakkosleikkejä ja kirjalinnoja

Kirjapinoistasi 

rakentaisimme

Suuren suuria

Kirjalinnoja

Leikkisimme

Niiden sisällä

Taruillen ja loruillen

Aakkosleikkejämme

Jos meitä oikeasti

Lapsettaisi vieläkin

Kuin isokokoisia

vaaveja konsanaan

Tai olisimme itsekin

Muuten vaan ihan 

Lapsellisia yhä/jo.

To the poetry girl

Grab a metaphor 

twist and turn

skip and burn

the clichés.

Let your subconscious 

roam off the beaten track

gallop across the fields

glide over the clouds

with the feathers

from pegasos' wings

paint with words.

Inspiraatiota odotellessa

Ei ole ollut sen kummemmin kiireitä tässä viime aikoina 

Kyse on ollut lähinnä siitä, että

Odotellen pyhää inspiraatiota

Taivaallista tai maallista ajatuksenvirtaa

Ei runoblogikaan päivity kuin harvoin

Oikean taiteilijan tekee kuulemma

Perspiraatio eli hikoilu työn ääressä

Eikä kyse ole nyt matalan verensokerin oireesta

Vaikka taiteilijoilla on joskus nälkä

Kun työnsä arvo hoksataan vasta jälkikäteen

Minä en istu perseelleni työpöydän ääreen

Kirjoittamaan vaan maalaamaan ja sitäkin Liian harvoin oppiakseni tekniikkaa

Kirjoittamisen teen kännykän näytöllä

Pötköasennossa rennosti ja hikoilematta

Kirjoittelen täältä sängynpohjalta valitettavasti 

Inspistäneenäkin useammin tekstareita kaverille

Somepäivityksiä sukulaisille ja tuttaville

Kuin runoa edes pöytälaatikkoon

Ei silleen ehkä juuri kehity, oli lahjoja tai ei

Kynä lentää jollakulla usein paperillakin

Sormia kymmenen kiitää näppikselläkin

Riimi sinne, alliteraatio tuonne, rytmitkin

Kuntoon kovaan ajan kanssa hiotaan

Runo tästä takomalla taotaan, 

Silleen tullaan suureksi taiteilijaksi

Niin, no vähintään pöytälaatikkorunoilijaksi