Vesipisarat ovat jäätyneet helmiksi
koivun oksille.
Maan peittää ohut kuurakerros,
joka loistaa timanttisena
aamuauringon säteistä.
Vesilätäköissä pinnalla kevyt riite,
joka rikkoutuu pienten jalkojen alla.
Muistatko yhä, miltä tuntui lapsena,
kun se räksähti rikki kenkäsi alla?
Muistatko yhä, kuinka silloin jo odotit
ensilunta ja suojasäätä,
jotta pääsisit rakentamaan lumilinnaa?
Ota kiinni kielikuvasta/ kieputa, kierrä/ käännä ja väännä./ Anna alitajunnan/ runoratsun ravata/ uran ulkopuolelle,/ lähteä laukkaan/ pellon poikki kiitää/ pilvien päällä liitää/ Pegagoksen siipisulin/ maalata sanoilla.
perjantai 2. marraskuuta 2018
Talvi lapsen silmin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti