Kärsimyksen ongelma

Kaikkiin sattuu joskus. 

Elämä on kärsimystä. 

Kärsimys johtuu elämänhalusta 

ja loppuu, kun elämänjano sammuu. 

Näin opetti Buddha. 

Buddhalaisuus on ateistinen uskonto. 

Miten kristinuskossa ajatellaan. 

Sattuu, sattuu, sairastan. 

Miksi kärsin näin? 

Eikö Jumala olekaan 

hyväntahtoinen, kaikkivoipa ja olemassa?

Kuuluu jonkun auttaakin, sanoo pappi.

Lievittää kipuja, hoitaa syytä, 

pidellä kädestä, jutella ja lohduttaa, 

kertoa, miten Kristus ymmärtää tuskasi, 

koska kärsi ristillä. 

Pelottaa, saatan kuollakin. 

Kaikkihan joskus. Mitä voimme tehdä?

Lievittäkäämme kuolemanpelkoa, 

kertokaamme lohduttavaa tarinaa taivaasta, johon me uskomme. 

Toivomme, että tämä on tottakin.

Olisi niin hieno juttu. Kertakaikkiaan.

Uskon, toivon ja luotan, että näin on

Varmaksi en tiedä, mutta toimin tässä uskossa.

Joskus keskiajalla tätä treveyskremppaisista huolehtimista varten 

oli luostareita ja niissä nunnia ja munkkeja. 

Nykyään meillä on sairaaloita. 

Helpottaa vain meidän työtaakkaa, 

kun maakunnat hoitaa ja valtio rahoittaa.

Huisin hyvä juttu.

Iltasatu

Pikkuiseni, maailmassa on

pimeää ja valoisaa, yö ja päivä.

Yöllä valaisee kuu ja tähdet,

päivällä paistaa kirkas aurinko.

Meillä on yllämme avara taivas,

joka aina avaruuteen asti yltää,

ja allamme tukeva maankamara,

jolla taapertaa vauvasta vaariin.

Kasvit kasvaa maan mullasta maatuakseen jälleen maan tomuksi.
Taivaan linnut lentää talveksi etelään

lämpimään, jos ovat muuttolintuja

Taivaalta sataa meille vettä, joka virtaa

jokien kautta maailman meriin, 

joista se haihtuu jälleen ylös pilviin.

Meren aalloissa uivat kalat.

Meillä on suuret salot, honkasalit 

ja aava soinen maa, Suomi.

Metsissämme asuvat eläimet.

Metsän valtiaat karhut, sudet ja hirvet, joita palvottiin ennen muinoin

ohella esi-isien, sekä ketut ja jänöt, 

siilit ja muut pienemmät metsän eläimet.

Soilta marjastat hillat tai lakat. Älä uppoo.

Kaiken keskellä yksin ihminen täällä

viljelee peltojaan saadakseen ruokaa 

ja ennen kaikkea luo uutta ja varjelee tätä

Luojan luomaksi luonnehdittua luontoa, 

jos vain osaa toteuttaa omaa osaansa

yhteiskunnassa, yhteisössä, jossa yhdessä

toimitaan ja yritetään ratkaista ongelmat. Ole osa ratkaisua, ole hyvä suomalainen.

Usko rakennusmiehiä

Usko on peruskallio, jonka päällä lepään. Ei se horju, heilu, kun se kestää pienet epäilyksetkin. Sille rakennettu talokin kestää sortumatta ja vajoamatta toisin kuin tälle Aurajokilaakson saviselle maaperälle. Täällä tarvitaan paalutuksia, pappeja, diakoneja, lastenohjaajia, kirkon työntekijöitä. Yhteisöä, toisia uskovia, toisin uskovia. Vuoropuhelua. Rakentavaa keskustelua, vaikka sitten rakennustekniikasta.

3=1

Geenien sisältämä informaatio, aivojen sähkövirta, materia, josta koostumme. Sielu, mieli, ruumis. Mikä näistä jatkaa kulkuaan? Ehkä kaikki nämä kolme. Usko, toivo, rakkaus. Näitä kaikkia tarvittaisiin, vaikka rakkaus on suurin kuten luvuista suurin on kolmas, vaikka se kolmevuotias olisi lapsistasi nuorin. Kolme on sillekin tärkeä luku. Lisää matematiikkaa vai uskontotietokin kaikille? Muistakin kuin omasta elämänkatsomuksestaan on hyvä keskustella, sallivasti, armollisesti, nuorten kapinat ja tiedemiesten skeptistykset ymmärtäen.

Ikuinen elämä

Kohtaamme hänet vielä kerran

Taivaassa ikuisessa onnessa

Vai täällä maan päällä,

Kun lapsenlapsi on ihan kuin hän pienenä. Joka tapauksessa elämä jatkuu,

Maapallolla vähintään.

Miten kohdella ihmistä?

Sulattaisivatko hymyilevät suklaasilmät

jäänsiniset silmänsä kyyneliin?

Kunpa he huomaisivat, että ihan ihmisinä

pidetään kyllä heitäkin. Molempia.

Harhaantuneina vaan joitakuita. 

Minä kuuntelen myös rasistia, 

juttelenkin sille tummasta tukastani

huolimatta. En vaan äänestäisi,

kun en ole samaa mieltä.

Vapaus, veljeys, tasa-arvo. 

Pitääkö veljeilijöidenkin itkeä?

Kyllä minä itkenkin, näitä ristiretkiä

erivärisiä vastaan, eri ihmisryhmiä ja

eri vakaumuksia vastaan.

Ymmärrän minä muslimiakin, vaikka itse roikoottelen vähissä vaatteissa välillä. Huivia saa käyttää, jos haluaa, kunhan ei pakota muitakin pukeutumaan kaapuun.

Sama Jumala meillä on, yhteinen maapallo, elämän kunnioitus.

Sunnuntaiaamuna

Herättyäni kuulen viereltäni 

vielä unisen tuhinasi.

Käteni etsiytyy käteesi

ja näyttää niin pieneltä

sinun isossa kourassasi.

Odotan, että sinäkin heräät.

Toivon, ettet karkaa viereltäni

herättyäsiäkään, vaan jäät tänne,

edes hetkeksi vielä kylkeeni, pötköttelemään yhdessä

saman peiton alle. 

Sunnuntaiaamuna 

ei ole kiire mihinkään.

Käännät kylkeäsi,

silitän selkääsi,

käteni kulkeutuu kyljellesi.

Päästät pienen tyytyväisen ynähdyksen

ja uninen tuhina jatkuu.

Olet taas valvonut yöllä kirjojesi parissa.