Lumienkeli I

Marraskuun pimeyteen
tuovat kaivattua valoa
ensilumesta heijastuvat
tuhannet tuikkivat tähdet.
Tehdään yhdessä enkeleitä,
tähytään taivaisiin tänään,
kun makaamme selällään
lumisessa maassa.
Kyllä se joulu sieltä tulee,
kunhan marraskuusta
selviää hengissä.
Ja selviää siitä, kunhan
muistaa hengittää
pakkasilmaa nenän kautta.
Ja nähdä tähdet taivaalla,
enkelit maahan langenneina.

Syksy

Katselen usvaista maisemaa,
ruskan värittämiä vaahteroita, koivuja,
seuraan ilmassa lenteleviä lehtiä.

Kuuntelen meren aaltoja, rannan hiljaisuutta,
kaislikossa suhisevia hentoja tuulenhenkäyksiä.
Ajatukseni vaeltavat menneeseen kesään,
sen lämpöön ja aurinkoon.

Nyt on syksy, illat hämärtyvät,
valot syttyvät, takassa palaa tuli.
Käperryn kohta nojatuoliin viltin alle,
otan kirjan käteen, luen runoja.

Eepoksellinen kirjaimia

Elias etsiskelee eeposta.
Folklorea fiinimmäksi. För Finland! Fråga,
gå. Get going. Go, go, go!
Haastetteluja, haastavat
Itä-Suomessa itkuvirsiäkin.
Jaksaa, jaksaa, juostenkin
Karjalasta kotiin, kun kirjoittelet Kalevalan kansiin!

Aakkosia suomalaisille, bokstäver för finländare, Culture for Finns

Alussa oli sana. Agricola kirjoitti ylös. Aakkosilla aloitetaan. ABC-kirja syntyi Suomen Turussa. (Aleksis aloittaa sanataiteilun, mutta saa romaaninsa valmiiksi vasta, kun aakkoset on jo hallussa lapsillakin, ajattelee August Ahlqvist.) Början är bra. Bror du i Åbo? Behöver du mera bokstäver? Bibeln finns i vår bibliotek! Runeberg skriver ner berättelser. Culture? Cultivate, communicate, civilization, cities. Comments, please. No comments. Communists can at least complain! Canthin Minna ajaa tasa-arvoa. Camilla kannattaa työmiehen vaimona. Cecilia förstår inte. Cedrik skickar andra böcker. Do you understand? Darkness, despair. Let's dig deeper. Desibelit kaakkoon! Idässä kävi kato. Dementia iski. Äidit unohtivat D-vitamiinit ja D-kirjaimet. Mistä d-kirjaimet löydettiin? Det finns dementiker som lyssnar på radio. Där hör de svenska. Dee vai ree? Onko tässä mitään ideaa?

Hannu Mäkelä: Musta on meri

Luen parhaillaan Hannu Mäkelän runoteosta Musta on meri. Löysin sen akateemisen alennusmyynnistä viidellä eurolla. Runoista löytyy kuitenkin sellaisia helmiä kuin alla oleva esimerkki.

Sinua rakastan kuin merta,
sen valoa, sädehtivää vihreää, sinistä,
harmaata, ruskeankin sävyjä rannan lähellä,
jos iso aalto nostaa pohjasta sameaa hiekkaa.
Mutta ketä rakastaa myllertävä meri,
kun iskeytyy kaikella voimallaan laituriin,
syö pala palalta sen vankinta betonia
ja järjestää voimalla rannan kiviä niin,
ettei mikään taaskaan ole paikallaan.
Turha verrata, turha miettiä,
vaikka tajuanhan toki tämän:
mikä yhdeltä on pois, siirtyy muualle vain,
antaa jollekin toiselle mahdollisuuden
yrittää saada siitä kiinni.

Kesäpäivä meren rannalla.

Astuimme meren rantaan, käsi kädessä kuljimme pitkin santaa. Sinä olit villi ja vallaton, minä vanha ja vakaa. Tahdoit mennä uimaan, syöksyä päin aaltoja. Minä jäin rannalle katsomaan, kun pärskytit vetää kasvoillesi ja nauroit raikuen. Aurinko paistoi ja sen kirkkaus heijastui meren kimmeltävästä pinnasta. Mieleni valtasi syvä haikeus. Menneitä olivat nuoruuteni päivät, sinulla ne olivat yhä edessä. Huulet sinisinä kapusit takaisin rannalle uituasi kylliksesi. Käännyimme takaisin kohti mökkiä. Illalla voisi lämmittää saunan ja paistaa makkaraa nuotiolla. Elämän ehtoostakin voisi nauttia kuin pieni lapsi kesäpäivistä.

Synkkyys

Sukelsin suruun
murheen mereen
johon laskevat
kyynelvirrat
vuokseni vuodatetut
itsesäälin itkut.

Kietouduin suruun
sankkaan sumuun
koleaan melankoliaan
mielenmaisemaan
mustaksi maalattuun
kuin Raamattuun.