Joskus runoilija
Kertoo itsestään
Paljastaa sisimpänsä
Antaa alttiiksi kritiikille
Syvimmät pelkonsa
Välillä teksti on lainaa
Tai lahjaksi saatua
Tai muuten vain kertoo
Muista ihmisistä kokonaan
Lukija voi lukea itsensä tekstiin
Mutta aina ei alunperin
Ollut kyse vain Panusta ja musta
Tai sinusta, hyvä lukija
Kaikki täällä ei ole
Pikkulasten kuullen
Ääneen luettavaksi
Mutta pienet kuuntelee
Usein aikuisten juttuja
Telkkarissa leffa Hitleristä
Vanhemmat katsoo ja pieni
Hiipii hipihijaa tv-huoneeseen
Täältä kuuluu ääntä
Enkä mä saa nyt unta
Ehkä pieni voi nähdä
Painajaisia myös niistä antikristuksista
Jotka kulkivat maan päällä
Oikeastikin aikanaan
Sodan kauhuista uutisissa
On hyvä keskustella lasten kanssa
Ja oppilaiden, opiskelijoiden
Pelkotiloja käsitelläkin
Eikä vain kääriä lastaan pumpuliin
Se on pelkkää satua, ei oikeastaan
Tai sitten nimenomaan niin
Mutta karmealla tarinalla on opetus
Josta voi olla joskus samaakin mieltä
Pahoja ihmisiä on, ehkä muuallakin
Kuin telkkarissa käsikirjoitettuina
Ja itse kussakin huonot puolensa
Joku täällä sekoilee taas, juoruileekin
Puhuu luulojaan totena ja tyypit luulee
Aivan juuri niin, yllättävän moni joskus
Mitäköhän juuri luin, eikö se kadukaan
Toki, on rankkaa huomata jälleen
Ettei ole itsekään yhtään sen parempi Ihminen kuin ne, jotka välillä ärsyttää