lauantai 8. lokakuuta 2011

Laatikkoleikki

Neuvolan odotushuoneessa on leikkikaluja ja kolme lasta. Tyttö leikkii tuttua laatikkoleikkiä, jossa laatikkoon laitetaan kannessa olevista rei'istä eri muotoisia palikoita. Sovitetaan ja käännetään, kokeillaan, mistä reiästä tämä palikka mahtuu. Pienestä tytöstä tämä on hauskaa ja neuvolan tädeistä hyvä muotojen tunnistamista opettava leikki.

Poika tulee kuitenkin kertomaan tytölle, että tämä tytön leikkiminen on väärin. Palikathan menevät nimittäin ihan sekaisin tytön leikkiessä, kun samaan laatikkoon päätyvät keskenään erilaiset palikat. Tämä paikka ei ole tytön oma koti vaan neuvola eikä täällä saisi tuolla tavalla sotkea järjestystä. "Lopeta tuo tuollainen ja laita ne palikat takaisin sinne, mistä ne otit." Tyttö ei ole mielestää tehnyt mitään väärää vaan yrittää selittää, että tämä on tällainen leikki, jota nyt on tapana leikkiä näin, ja että hänelle sanottiin, että tässä odotellessa näillä leluilla voisi leikkiä.

Toinen poika liittyy keskusteluun ja kertoo tytölle hieman sovittelevampaan sävyyn, miten tätä leikkiä oikeasti kuuluu leikkiä: "Näitä laatikoita on täällä neuvolassa neljä ja palikoitakin on neljän mallisia. Siispä mä kerään tähän laatikkoon kaikki kuutiot ja sit Jaakko kerää tohon toiseen kaikki kolmion muotoisesta rei'iästä mahtuvat. Näin palikat pysyvät järjestyksessä eivätkä mene keskenään sekaisin. Sähän voisit kerätä tohon laatikkoon vaikka sellasia, jotka mahtuu tosta pyöreästä rei'iästä." "Niin juuri, työnjako, tehokkuus ja järjestys ovat tässä tärkeitä", nyökyttelee Jaakko vieressä.

Tyttö ymmärtää, että pojat ovat kehittäneet leikistä ihan oman versionsa ja päättää kokeilla sitä. Kaipa näillä laatikoilla tuollakin tavalla voisi leikkiä. "Mitäs mä sitten teen, jos mä otan vahingossa palikan, joka ei sovikaan just tohon reikään" hän kysyy. "Heität sen sit vaan takas tohon kasaan" selittää Mikko.

Kerättyään kymmenisen pyöreästä rei'ästä mahtuvaa palikkaa, tyttö alkaa kuitenkin kyllästyä. "Mä haluisin kerätä välillä jotain muuta", hän sanoo pojille ja kysyy, voisiko vaihtaa. Pojat pitävät kiinni tiukasti omista valinnoistaan. "Me oltiin täällä ensin ja siks meillä on oikeus valita, mitä me halutaan kerätä." Tyttö keksii, että neljännen mallisia palikoita ei vielä kerää kukaan. "Mä voisin kerätä noita, kun niitä ei vielä kukaan varannu." Pojat myöntyvät vastahakoisesti, mutta muistuttavat, että tytön pitää samalla ottaa uusi laatikko. "Muuten sä saat taas sotkettua erilaiset palikat sekaisin samaan laatikkoon."
 
Tyttö kerää kymmenisen suorakaiteen muotoisesta rei'iästä mahtuvaa palikkaa ja alkaa taas kyllästyä. Hän puuskahtaa: "Tää teidän versio tästä laatikkoleikistä on kyllä vähän tylsä verrattuna siihen, minkä mä oon oppinu kotona. Ekaks täs ei oo juuri yhtään vaihtelua ja tokaks tästä tulee ihan liian helppoakin." Pojat suuttuvat arvostelusta ja alkavat raivokkaasti puolustaa omaa versiotaan laatikkoleikistä. Miksi leikissä muka pitäisi olla jotain ylimääräistä vaihtelua ja haastetta. "Mehän ollaan ihan tarkotuksella yksinkertaistettu ja virtaviivaistettu tätä leikkimisprosessia, jotta se sujuisi nopeammin ja tehokkaammin."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti